Yayoi Kusama: In Infinity, su 27.11.16, HAM Tennispalatsi, Helsinki

Kulttuuriviikonlopun toisena toimintapäivänä menimme uteliaina ja suurin odotuksin katsomaan Yayoi Kusaman pilkkuja HAMiin. Näimme paljon muutakin, kun sukelsimme sisälle näyttelyyn. Kusaman kuvat, värit, poseeraukset, tilateokset, luomukset veivät mukanaan.

Näyttely on herättänyt kiinnostusta sekä mediassa että niiden puheissa, jotka ovat jo nähneet teoksia. Eri-ikäisiä, naisia ja miehiä, perheitäkin lapsineen on paikalla tänäänkin.

Kannattaa mennä katsomaan värikästä ja vaihtelevaa näyttelyä. Se jatkuu 22.1.17 asti, joten vielä ehtii. Suosittelen varaamaan aikaa riittävästi. Välillä piti palata joidenkin teosten luo uudestaan tarkistamaan joku yksityiskohta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Joidenkin teosten äärelle tai jopa niiden sisälle piti välillä vähän jonottaakin.

Liput 10 e. – Kaduin heti, kun en ostanut Museokorttia.  Ensi kerralla teen sen hankinnan!

Joimme kahvit ja söimme leivät. Sitten junalle, riprap.

Teksti ja kuvat: Leenae

Mainokset
Kategoria(t): Kuvataiteet, Taidenäyttelyt | Avainsanat: , , | Kommentoi

Minna Canth, la 26.11.16, Kansallisteatteri, Helsinki

Pääsemme MC-jaostona paikalle tuoreeltaan. Kansallisteatterin uuden Minna Canth -näytelmän kantaesitys on ollut vain muutama päivä sitten.

Treffaamme kahvilassa, haukkaamme palat ja säntäämme esitykseen. Kansallisteatteri on teatterin ja historian ehdoton kohde, mutta myös sokkeloinen ja ahdas. Sinne pitää mennä ajoissa, paikatkin ovat toiselle parvella.img_5985

Näytelmään on isot odotukset. Tämä ryhmä, jos mikä, tuntee Minna Canthin vaiheet, tuotannon ja aikalaistapaukset. Näin uskallan väittää, olemmehan keskustelleet näistä asioista lähes vuosittain, tietovisailleet, esittäneet lukuteatterit ja siirtäneet teosten sisältöä ja Minna Canthin ajatuksia tähän päivään. Seppo Parkkisen käsikirjoitus ja Kaisa Korhosen ohjaus – nekin lisäävät odotusarvoa.

Elämäkerta ja näytelmät

Näytelmä rakentuu Minna Canthin omien näytelmien sisällön ja elämäkerrallisen tiedon varaan. Tapahtumien seuraamista helpottaa, että on kartalla Canthin elämän vaiheista ja tuotannosta. Jotenkin osaa näytelmää katsoessa odotella seuraavaa kirjallista ponnistusta tai elämän tilannetta.

Lavastus on puinen. Näyttämöllä on välillä kuin katsomo tai koululuokka, ihan edessä harmoni, jolla Canth kirjoittaa kuin koneella. Lavastus valoineen toimii hyvin, vaikka yläparvelta näkyvyys ei ole parhain.

Toisen puoliajan Lokki-kohtausta ihmettelimme. Se oli aika pitkä ja hypähti näytelmän kokonaisjuonessa aivan jonnekin eri paikkaan. Keskittyminen herpaantui, kun osuus oli vielä venäjänkielinen tekstityksestä huolimatta.

Täydellisesti uuden ajan ihminen

Näytelmässä on paljon tavaraa, asioita ja ihmisiä, tilanteita. Kokonaisuus jää ehkä sen vuoksi vähän sekavaksi ja poukkoilevaksi. Olisiko kannattanut keskittyä vain Canthin elämän tarinaan ja poimia näytelmistä mukaan vain pienempiä otoksia? Enpä osaa sanoa, mutta tiivistämistä esitys kaipasi.

Näyttelijätyö on onnistunut. Minna Canthia esittää Cecile Orblin. Teatterihistorian havinaa näytelmässä riittää. Ida Aalbergia esittää Kristiina Halttu, Kaarlo Bergbomin roolissa on Jukka Puotila, Niilo Salaa esittää Jussi Lehtonen. Taisto Reimaluodolla on kaksi roolia, Ferdinand Canth ja Emile Zola.

img_5992Näytelmä kannattaa nähdä ajan kuvauksena, teatteri- ja kulttuurihistorian kautta. Niiden tuntemus myös auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa.

Liput toiselle parvelle maksavat 37 e. – Väliaikatarjoilu eteni sujuvasti. Ehdimme siemaista kuohuvat juomat ja vettä.

Parven istumapaikat ovat ahtaat, ei liikaa tilaa jaloille. Muuten tämä on tietenkin kaunis teatteri ja täynnä tunnetta sekä historiaa.

Teksti ja kuvat: Leenae

Kategoria(t): Kirjallisuus, teatteri | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

Emma Salokoski & Johanna Juhola, ke 23.11.16, ValotOn-päivä, Kalevan navetta, Seinäjoki

Syvän harmaan päivän illansuussa Kalevan navettaan (Nyykoolin navettaan?) Itikanmäelle dsc_0285kerääntyy pitkänä jonovirtana ihmisiä katsomaan, kokemaan ja tekemään valoja.dsc_0341

Paikkakunnan Näppi-käsityö- ja taidekerholaiset ovat rakentaneet ledi-nauhoja ja lasilyhtyjä. Tanssiryhmä esiintyy. Tekemistäkin on tarjolla. Lapset ja monet aikuisetkin askartelevat valosieppareita. Kynät, sakset, liimat ja maalit ovat kovassa käytössä. Mahtava tunnelam ja hauskaa puuhaa.

Musiikki alkaa

Vocal!-lauluyhtye avaa musiikkiosuuden. Nuorten naisten yhtyeen esitys tarjoaa dsc_0326animaatioelokuvien musiikkia tanssilla ja draamalla maustettuna. Laulu soi upeasti. Koreografia tempaa mukaan, eturivin lapset jo matkivat liikkeitä intoutuen tunnelmasta. Ihanaa oppimista!

Vocal! -yhteyttä voi kuunnella lisää myöhemminkin vielä joulun alla, Varttibaarissa ja Apilassa ainakin.

 

Pääesiintyjät Emma Salokoski ja Johanna Juhola

dsc_0371Pääartistit aloittavat puoli kahdeksan aikaan. Sali täyttyy mukavasti, pitää tiivistää tuoliriveissä. Paikalla lienee n. 200 kuulijaa.

Emma Salokoski laulaa, Johanna Juhola säestää. Tasaveroisena artistiparina naisest esiintyvät. Muusikot esittävät Emma Salokosken tuotantoa, tuttujakin lauluja, joihin Juholan haitarin soitto ja sovitukset tuovat omat vahvat mausteet.

Kuulemme reilut kymmenen kappaletta. Ennen kuolemaa. Pyöräilijäpoika. Sitten kaksi tangoa: Sua jos aattelen ja Tähdet meren yllä.

Ohjelma jatkuu musiikin ehdoilla. Juonnot ovat ytimekkäät, vain musiikki puhuu. Tänään. Omani uni. Kiestinki. Dalai Lama. Kauniin naisen laulu. Veden alla. Valoa yllä. Encorena vielä Irti.

Aplodeeraus voimistuu konsertin edetessä, lopussa hiljainen bravo täyttää salin. Isompaan huutomyrskyyn tämä yleisö ei riehaannu, mutta se ei horjuta illan antia. Mikä taito, osaaminen, tulkinta. Mikä haastavuus, eleisyys, silti vaivattomuus.

Musiikki on upeaa ja tila (Kalevan navetta vai Nyykoolin navetta?) antaa musiikille pelkistetyt puitteet, joissa kuunteleminen lähestyy meditaatiota. Keskittynyt kuuntelu rauhoittaa ja avaa aistit äärimmilleen.

Kiitos konsertista, kiitos musiikista.

Liput 10 e, kahvituokiossa porkkanaleivokset ja kahvit. Samalla ihailtiin teeman mukaisiadsc_0321 valokenkiä.

Ps. Askartelin itselleni valoa hohtavan valosiepparin. Vanha jättinavetta (joka ei ole koskaan toiminut navettana) oli mielenkiintoinen paikka.

Teksti: Leenae, kuvat: Liimaki ja Leenae

 

 

Kategoria(t): Jazz, laulumusiikki, Musiikki, runous, Taidenäyttelyt, Yhteisötaide | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi

SPV – Indians, su 20.11.16, Miesten salibandyliigaa, Seinäjoen uimahalli-urheilutalo

Ajoissa paikalle ja jäätelöostoksille

Ehditään syödä jäätelöt ja juoda kahvit. Samalla on tarjolla on hyvää lämmittelyohjelmaa. dsc_0255Mukana on Marlee – ensikertalainen liigakatsomossa tekee havaintoja ja kysymyksiä, vertailee tunnelmia.

”Onpa värikkäät pelipaidat!, Pitääkö tuonne parvellekin maksaa?, Revitkö sä mun lipun? Mitä tarkoittaa karvaaminen? Tuo Jari-Pekka on hyvä! Ja Alma myös. :-)”

Indians aloittaa vahvasti, SPV:lla vaisuhko alku

Vierasjoukkue Indians aloittaa väkevästi ja vievät lukemat 0-2 tilanteeseen ensimmäisen erän alkupuolella. SPV:n hyökkäykset puuroutuvat nurkkiin ja vastustaja puolustaa hyvin.

Erän puolivälissä alkukauden tehopelaaja Jari Hankkio nappaa pallon läpiajoon eikä erehdy. Kavennus tulee hyvään kohtaan, samoin tätä seuraava tasoitus muutaman minuutin päästä, kun Henri Urmaksen kaukoveto viuhuu maaliin.

Toiseen erään uudella otteelladsc_0264

Toisessa erässä kotijoukkue vääntää voimalla ja kääntää ottelun painopistettä selvästi. Hankkio on merkattu ja häntä hiillostetaan aika tavalla, mutta taito pysyy taistelevan pelaajan mukana. Hienoja avaavia ja vapauttavia syöttöjä, joista yhdessä Mikko Kohonen pääsee keskeltä maalaamaan. Hankkion kaverina myös Jyrki Holopainen onnistuu. SPV vie erän 3-1 ja ottaa mukavan etumatkan kolmanteen erään.

dsc_0269Peli pysyy kasassa

Erän alussa Joona Kukko vetää kaukaa ja onnistuu. Henri Urmas saa syöttöpisteen. Muutaman minuutin päästä tehopari Hankkio ja Holopainen nöyryyttävät Indiansin puolustusta. Hankkio kesti vastustajan psyykkaukset, pökkimiset ja koputtelut, joten maali maistuu sitäkin makeammalta.

Vastustaja kaventaa vain yhdellä. Paikoin mukavan tasaisen ottelun lopputulos on SPV:n selvä kotivoitto 8-4. Voitto on ansaittu, vaikka Indians veti paljon, liikkui liukkaasti ja loi tilanteita. Tänään SPV:n puolustus toimi, maalivahti onnistui ja hyökkäyksessä oli riittävästi monipuolisuutta, tehoja ja vastuullista tekemistä.

Päivän parhaita olivat Jari Hankkio (hattutemppu, 3+2), Henri Urmas (1+1) ja Julius Kivimäki. Janne Autio oli kotijoukkueen fressein pelaaja. Vieraista palkittiin Lauri Westerholm. Indianseista myös Valtteri Kainulainen (2+0) ja Miska Mäkinen (0+3) olivat tehokkaina.

Yleisöä 842. Pöytäkirja.

Loppusanat

Kiitos Tuulikille ensikertalaistiketistä ja parhaista paikoista. Syötiin alkupaloina maukkaat jäätelöt ja joimme kahvit. dsc_0272Kiitos niistä Liisalle.

Kiitos Marleelle raikkaista kommenteista ja eläytymisestä. Pesäpallossa hankittu kisakatsomokokemus näkyi, kuului ja tuntui. 🙂

Teksti ja kuvat: Leenae

 

Kategoria(t): salibandy | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Maanalainen armeija iskee jälleen, su 13.11.16, Teatteri Lapua, Lapua

Vauhtihupailu

Teatteri Lapuan syysnäytös iskee kuin maanalainen armeija varoittamatta ja salakavalasti keskelle marraskuun sumupimeää ja sohjohöttöä. lapua1

Maanalainen armeija iskee jälleen (’Allo, ’allo) -näytelmä on menevä hupailu, jossa katsojaa viedään sinne ja takaisin aikamoisella vauhdilla. Välillä juonen langanpäät karkaavat ajatusten ulkopuolelle, mutta eipä sitä ehdi paljon murehtia, sillä toisessa hetkessä lankoja taas punotaan kokoon ansiokkaasti. Isoa tarinaa
keskeisempää on tapahtumien härdelli, josta yksittäiset herkkukohtaukset hekotuttavat.

Karikatyyrejä tarjolla – näyttelijöillä kova urakka

lapua5Teeveestä tuttu komedia kuljettaa näyttämölle monta näyttelijää. Repliikit ja dialogi tarjoavat yleisölle ilotulitusta, jossa on opeteltavaa riittänyt. Pelkästään tekstin muistaminen. Lisänä vielä kohtausten rytmitykset!

Ilmeet, liikkuminen, puhe, myös kampaukset ja asut toimivat ja tukevat karikatyyrimäisiä tulkintoja eri hahmoista. Hassuja hahmoja riittää! Rami Mäkilaineen esittämän Everstin hiusongelmat ja monokkelisilmät hykerryttävät pitkin näytelmää. Ach Tango – huudahduksesta kasvaa Gestapon miehen Flickin (Samuli Koskela) tunteikas ja ilmaisuvoimainen tanssiesitys, joka on vaan harmillisen lyhyt. Tässä näytelmässä pitää olla hereillä, että ehtii nähdä kaikki herkkupalat.

Kahvilanpitäjä Rene (Jussi Muilu) vetää kovan urakan upeasti. On monessa mukana ja heiluu kaikkialla, sählää ja soheltaa (oma syy!), mutta pitää kokonaisuuden kasassa. Vaimonsa Edithin (Irena Ulvinen) kabaree-esitys on toteutettu hauskasti, epärytmisesti, hidastetutusti ja nopeutetusti yhtä aikaa. Samuli Rantasella on monta roolia ja hän vie niitä ilmeikkäästi eteenpäin. Samoin Ari Haasion Gruber on raamikas luutnanttihahmo.

Huiputuksia

On makkarahuiputuksia, valepukuja, hiuslisäke, rakastajattaria, varkauksia, vale-Hitlereitä (jopa puhallettavia – ja siis viisikö niitä oli kaiken kaikkiaan?), agenttipapukaija, salaiset makkarat, salaiset sikarit jne. Vehkeilyä ja vehtaamista – niistä tämä näytelmä koostuu. Vitsejä, hahmoja, verbaliikkaa (Alberton eli Jani Lehdon hoono soomi ja Crabtreen eli Konsta Niemisen huolettomat sana- ja tavuvääntelyt), ajoituksia ja ympäripyöritystä, toistoja ja sloganeita – niistä tämä näytelmä koostuu. lapua2

Vanhan Paukun kulttuurikeskus

lapua3Teatteri Lapualla on käytössä hienot TeatteriHiomon teatteritilat Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa. Penkit on hyvät istua, jaloille on tilaa ja näkyvyys erinomainen, ainakin ensimmäiseltä riviltä. Ei keiku kenenkään katsojan tupee edessä… Lokoisa olo kaikin tavoin.

Lämpiössä on hienot pöydät ja tuolit sekä penkit. Hieno tunnelmafiilis. Lisäetuna on näkymä Lapuan Kankureiden myymälään. Komia paikka lapua4koko alue.

Muuta

Perusliput 18 e, näytöksiä on vielä monta jäljellä, joten hyvin ehditte. Katsokaa vaikka Facebookista sopiva aika ja menkää. Lipun hintaan saa kahvin ja pullan. – Erityiskiitos Teatteri Lapualle hyvin toteutetuista verkkosivuista. Sieltä löytyy tarkkaa taustatietoa muualtakin tuleville.

Teksti: Leenae, kuvat: Liimaki

Kategoria(t): teatteri | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Puolen vuoden kooste

Turistien puolivuotiskausi kiteytetään tällä kertaa kuvakoosteeseen. Katsaus puristaa yhteen kulttuuria, urheilua, teatteria, kevättä, kesää, syksyä, musiikkia, museoita ja mitä vaan. – Jarkko Martikaisella aloitetaan Nurmon seurakuntatalolta ja Kentiin lopetetaan Vaasa Areenaan. – Siinä välissä on Sorja, Valtavaara Rukalla, Ismo Alanko, Taitaja-kisat, Hämeenlinna Verkatehtaalla Tomaattia tomaattia, Jokilaakson matkailupuutarhan Keväthulinat, Marttinen/Virtain perinnekylä, PowerParkin Juhannus, Provinssirock, Pride, Fotografiska Tukholmassa (ei ole kuvaa!), SJK:n pelejä OmaSpStadionilla, Tangomarkkinat, retki Tankariin Kokkolasta, Vera Vala -kirjailijailta, KyröFest Isokyrössä, Ron Mueck Sara Hildenin museossa, Lainahöyhenissä Seinäjoen kaupunginteatterissa, jalkapalloa ja Kent.

Retkeilyt ja raportit jatkuvat.

Teksti ja kuvat: Leenae

Kategoria(t): jalkapallo, Matkailu, Musiikki, teatteri, Urheilu | Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , | Kommentoi

Fauren requiem, pe 18.3.16, Lakeuden Risti, Seinäjoki

Konsertti on osa perinteistä Ristintie-tapahtumaa, mutta tällä kertaa jätämme sen väliin ja menemme suoraan kirkkoon. Odotukset ovat korkealla, tunnen Fauren requiemin entuudestaan ja pidän siitä.

Konsertti alkaa Poulencin Sinfoniettalla

Ennen Fauren sielunmessua Seinäjoen ja Vaasan kaupunginorkesterit soittavat Francis IMG_4857Poulencin (1899-1963) Sinfoniettan. Ranskalaisen säveltäjän ”pikkusinfonia” on tilaustyö BBC:lle ja se on luonteeltaan kepeä, melodinen teos, joka koostuu neljästä osasta. Puolituntinen teos tarjoaa kaunista, jotenkin elokuvallista kuunneltavaa.

Fauren requiem – solistit ja kuoro astuvat esiin

Toinen reilu puolituntinen täyttyy Gabriel Fauren (1845-1924) requiemilla. Sielumessua luonnehditaan käsiohjelmassa hillityksi, rauhalliseksi, valoisaksi ja kirkkaaksi sävellykseksi. Se eroaa muista sielunmessuista juuri näillä ansioillaan. Ahdistus, kipu ja pelko ovat poissa. Teosta luonnehditaan kuoleman kehtolauluksi.

Sävellys on syntynyt elämänvaiheessa, jossa Fauren omat vanhemmat kuolevat. Ne eivät kuitenkaan ole olleet sielunmessun pohjana. Faure itse kertoo säveltäneensä sielunmessun ”huvin vuoksi”. Toisaalta hän oli halunnut luoda hautajaismusiikin rinnalle jotakin erilaista, joka poikkeaa itsellekin liian tutuksi muuttuneesta surumusiikista.

Fauren requiemin seitsemän osaa vaihtelevat ilmaisussaan. Rauhalliset, lyyriset osuudet kasvavat voimakkaiksi, jyhkeiksi kohtauksiksi, joissa musiikki valuu korvien kautta oman kehon ääripäihin. Sormet rummuttavat rytmiä samalla, kun voin seurata sopivalta näköetäisyydeltä harpun soittajan työskentelyä. Torvet töräyttävät ja musiikillinen IMG_4858kertomus etenee.

Taitavat muusikot

Mykistävän hyvät solistit, bassobaritoni Jouni Kokora ja sopraano Marjukka Tepponen, laulavat vaivattomasti. Erityisesti Tepposen esitys kasvaa intensiteetissään lähes mykistäväksi. Miltei hengittämättä yleisö, orkesteri ja kuoro kuuntelevat vahvaa tulkintaa.

Johanna Ojala-Haapalan johtama ja harjoittama Requeim-kuoro on koottu laulajista, jotka tulevat eri puolilta Etelä-Pohjanmaata. Ilta on onnistunut ja esitys vahva myös kuorolta jälleen kerran.

Kapellimestarina toimi Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestari James Lowe. Hänen elävää ja vuorovaikutteista johtamista oli kiinnostava seurata.

Konsertin jälkeen näemme tuttuja, vaihdamme pääsiäistervehdyksiä. Kirkkopihalla myös tuntemattomien kanssa kiittelemme illan antia.

Liput 20 e.

Teksti ja kuva: Leenae

Kategoria(t): Ei kategoriaa, kirkkomusiikki, Klassinen musiikki, Musiikki | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi