Tämä teksti on ensimmäinen vierasbloggaus tässä blogissa. Kokija, näkijä ja kirjoittaja on Hanna Kotila:
Avoimin mielin
Lähdin konserttiin työpaikan tyky-porukan kanssa ilman suurempia ennakko-odotuksia. Palava oli nimenä tuttu, mutta yhtäkään heidän biisiään en olisi osannut nimetä. Jälkikäteen minulle paljastui, että Palavassa soittaa samoja tyyppejä kuin Jaarli Padingtonissa aikoinaan, jota olen kyllä kuunnellut ja käynyt katsomassa. Bändi koostui viidestä muusikosta. Seinäjoen kaupunginorkesterista oli mukana 10 muusikkoa, jousien ja puhaltimien soittajia.
Rytmikorjaamolle tullessa oli samanlainen tunnelma, kuin mitä tahansa keikkaa odottaessa, nyt tosin yleisölle oli aseteltu tuolit lavan eteen. Keikan oli määrä alkaa kello 20.30, mutta vielä varttia vaille 9 taustalla soi Kari Tapio. Lopulta yleisölle tiedotettiin, että yksi muusikko on myöhässä. Kyseessä ei ollut rumpali tai basisti, kuten olisi voinut äkkiseltään olettaa, vaan itse konserttimestari. Pian hänkin harppoi paikalle ja konsertti saattoi alkaa.
Kylmiä väreitä
Parin ensimmäisen kappaleen aikana orkesterin soittoa ei meinannut erottaa basson ja rumpujen jytkeen takaa. Harmittelin jo mielessäni, että näinkö tässä nyt kävi, mutta onneksi äänimiehet olivat hereillä ja todennäköisesti säätivät volyymejä, koska loppukonsertin aikana myös orkesterin soitto alkoi kuulua. Välillä puhaltimien ja jousien soundit olivat niin hienoja, että meni ihan kylmiä väreitä (hyviä sellaisia).
Soitto sujui hyvin, vaikka yhteisiä harjoituksia ei kuulemma ollut kovin paljon ollut. Muutama kappale sai konsertissa vasta ensisoittonsa, joten todella tuoreesta tavarasta oli siltäkin kannalta kyse. Tarttuvaa musiikki oli, ja heti piti varata kirjastosta Palavan levy.
Hyvä sekoitus
Yleisö koostui hyvin eri-ikäisistä kuulijoista. Paikalla oli Palavan faneja, mutta myös (ainakin ulkonäöltään) ennemminkin klassisen musiikin ystäviä. Osa istui hiljaa penkissä, osa tanssi seinän vieressä ja lauloi mukana. Konsertti oli hyvä sekoitus rokkikeikkaa ja klassisemman musiikin konserttia. Palavan laulaja Osku Ketola huudatti yleisöä ja soitettavaksi toivottiin Paranoidia, kuten millä tahansa rokkikeikalla. Orkesteri bändin poikien takana toi mukaan kuitenkin juhlavuutta ja rikkaampaa sointia. Orkesterin ja Palavan yhteissoitto antoi varmasti paljon kummankin tyylisen musiikin kuulijoille ja ehkä madalsi kynnystä laajentaa kuuntelutottumuksia.
Kisa- ja kulttuuriturismia 