SPV-Classic, Naisten salibandyliigaa, 26.1.12, Seinäjoen urheilutalo

Salibandy kohtaa puhallinkvintetin

Ennen vanhaan radiosta (!) tuli ohjelma Musiikkia ja urheilua, muistaakseni sunnuntaisin. Se oli mielestäni hyvä ohjelma. Samaa konseptia soviteltiin SPV Naisten salibandyn liigaottelussa Seinäjoella. Ottelutapahtuman yhteistyökumppanina oli Seinäjoen kaupunginorkesterin Pohjanmaa-kvintetti.

Yhtye soitti kevyttä klassista ottelun alussa ja erätauoilla. Asut olivat rennot ja tunnelma kiva. Hieno idea ja yleisölle varmasti erilainen, yllättävä kokemus. Itse ottelun aikana pallotaukomusiikkina oli rokimpaa menoa.

Vieraina ex-spedejä vuosien varrelta

Illan otteluun oli kutsuttu entisiä SPV-pelaajia. Mukana oli ihan alkuvuosien ja myös viime vuosien pelaajia. Moni pelaajista on jäänyt seuran ja joukkueen organisaatioon vapaaehtoistyöhön. Moni ottelun toimihenkilöistä on pysynyt lajin parissa ja joukkueen tukena vuosia. Ihailtavaa sitotumista ja pyyteetöntä työtä, jolle nostan pipoani.

Katselimme hellyyttäviä vanhoja käsiohjelmia, ottelujulisteita, valokuvia. Muistelimme ottelupöytäkirjojen kautta vanhoja vastustajiamme (Crusaders, Andy…), ottelutilanteita ja erikoisia olosuhteita, joista hurjimmat kokemukset lienevät pääkaupunkiseudun pääkallohallit eli vanhat teollisuuskiinteistöt, joihin oli hätäisesti levitetty pelilattia ja kaukalolaidat. Pukkareista, suihkuista ja muista oli sitten tingitty enemmän.

Liigapelejä saatettiin pelata keskellä talvea halleissa, joissa pelaajien hengityshuuru leijaili vaihtoaitioissa.

Liigaottelu meni siinä sivussa

Kotijoukkueen vieraana illan ottelussa oli Classic Tampereelta. Niin tuttu joukkue vuosien vuosien takaa. ”Muistan yhdenkin kerran…” -tarinoita on jo 2-divariajalta.

Tällä kaudella Classicin juna kulkee jälleen kohti mitalipelejä. SPV oli jäljessä joka askeleella, vaikka paikoin pyristelikin esittämään erittäin uhrautuvaa ja sitkeää puolustuspeliä. Paremmalleen ei voi mitään, sillä Classin nopeat ja tarkat syötöt sahasivat SPV viisikkoa sellaisille kuvioille, etteivät maalivahdin heittäytymiset paljon auttaneet.

Ihailin jälleen erityisesti joukkueen pallotonta peliä. Pallollisen pelaajan lähellä on aina tukea, ja parhaimmillaan se tuki on maalipaikassa. Yksinkertaista, tehokasta peliä, joka vaatii juoksuvoimaa ja nälkää. Nälkää Classicilla oli ihan pelin loppuun asti. Tykkään meiningistä, jossa ei ruveta hissuttelemaan selvässä johdossakaan. Toisten mielestä asenne voi olla vähän liiankin totinen. Kevät näyttää, millaiseen tulokseen joukkueen loppukausi kääntyy. Veikkaan, että hyvään.

Sanna Keiski saa pinnat tänään, ensimmäinen liigamaali on totta. SPV:n puolustuksessa Anna Nylund uurasti ja hänet palkittiin joukkueen parhaana. Myös Mari Pöntinen jaksoi huristella koko kentän laajuudella.

Ottelupöytäkirja.

Hienoa: yleisömäärä 249 katsojaa. Kohta ollaan naispesiksen luvuissa! 😉

Teksti: Leena e., Kuvat: Liisa m.

Kategoria(t): Klassinen musiikki, salibandy Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: SPV-Classic, Naisten salibandyliigaa, 26.1.12, Seinäjoen urheilutalo

  1. leenae sanoo:

    Tuo oli ihan sattumakuva, mutta kiva sellainen. Yllätysvoitto Erästä. 😉 Oi niitä aikoja.

  2. Petra Niemenmaa sanoo:

    Ihana oli lukee ja nähä NOIIIN vanha pöytäkirja.. meikäläinenki ravas tuolloin viel nuoruuden innolla 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s