Teatteri Lapuan kesäteatterin puitteet ovat upeat ja sadekesäänkin turvalliset. Kaikki mahtuvat isoon telttaan Vanhan Paukun pihalle.
Näyttämö on maan tasalla ja avarasti kuin 
latomeri, mutta yleisön takarivit pääsevät korkeille paikoille. Näyttämön vasemmassa laidassa on housebändin lava.
Esityksen lavastus koostuu hierontapöydästä, jonkinlaisesta kukkatasanteesta ja hyppypaikan patjoista, joiden naamoihin on maalattu kisakentiltä tutut tolpat: I, II, III.
Tarinan juoksuradalla isä ja tytär
Näytelmän tarinassa isä Voitto ja tytär Elina elävät kumpikin omaa urheilun, urheiluhulluuden ja elämänkin yhtä käännekohtaa. Tapahtumat pomppivat katsojien eteen
Voiton päähänpinttymien, muistojen ja näkyjen muodossa. Lasse Virenin voiton vuosipäiväjuoksuun tunkevat mukaan Paavo Nurmi, Hannes Kolehmainen ja tietenkin itse Lasse. Seppo Räty ja Marja-Liisa Kirvesniemi puhuttelevat Voittoa. Myös Juha Mieto, Keke Rosberg Mikael Granlund piipahtavat.
Urheilusankareiden, entisten ja nykyisten, vilinä on välillä vähän uuvuttavaakin. Varsinkin, kun rytmi on kovin vauhdikas eikä kaikille anneta kovin pitkää repliikkiä esitettäväksi. Mainosvideomainen höpläily voi tietysti olla kuva vaikkapa median tuottamista lyhyen hetken sankareista. Niitähän urheilussa ja viihteessä riittää.
Raikkaita ja onnistuneita mallikopioita esikuvistaan ovat erityisesti Satu Peräsalon esittämä Marja-Liisa ja Iiro Kankaan esittämä Seppo Räty. Päärooleissa sekä Kai Pöntinen Voittona että Kamilla Suvanto Elinana onnistuvat hyvin. Suvannon liikkuminen on urheilullista ja ilmeet sujuvia. Pöntisen hidastettu juoksu ja ehyt laulu jäävät mieleen.
Pukukoodi on selvä – jotakin sinistä, jotakin valkoista
Erätauon jälkeen fiilis rauhoittuu ja yksittäiset kohtaukset syvenevät. Voiton vaimo, Birgit (Tuula Laiti) vetää parit mehukkaat jaksot, joissa hän onnistuu laulullaan ja liikkeellään.
Koko ryhmän yhteiset tanssi- ja lauluesitykset ovat esityksen runko. Paikoin tanssi on väkinäistä ja näyttelijät ajattelevat liikkumistaan vähän liikaa. Kun laulu tulee mukaan, tiedetään jo, miten suu ja kädet laitetaan, ja tunnelma rentoutuu. Useampi esitys alle, niin tämäkin asia hioutuu.
Puvustus on esityksessä ihan oma juttunsa. Hauska katsoa pukuja ja miettiä, mistä nämäkin edustusasut ja numerolappujen kopiot on hommattu. Taitaa olla lapualaisilla maajoukkue-edustajia tuttavapiirissä.
Kahvittelualueella on vanhoja suksia. Ne on sidottu rautalanka-aitaan.
Orkesterin iskua ja esityksen lopputempaus
Teatteriorkesteri Iskuri oli mainio porukka, jossa Matias Källi lurittelee hammondsoundeja sopivan retrossa hengessä. Nimikkolaulu Olen suomalainen vedetään melkein yhteislauluna, mutta eihän se yhteinen osa siihen jää. Osallistavaa teatteria lapualaiseen tyyliin.
Lippuhässäkkä: Kolmesti olin varmistanut, että onko Ilkan kestotilaajan etukuponki mukana. On on. Noh, ei se sitten tässä näytöksessä kelvannut. Oma vika, kun ei lue kaikkia sanoja.
Puhvetti: kahviliput ostettiin etukäteen. Kahvi + suolainen tahi makoinen = 4 e. Santsikupin sai ilmaiseksi. Lapuan Maa- ja kotitalousnaiset myivät lisäksi jäätelöä ja pillimehuja. Olisin ostanut isommankin juomapullon, nyt tyydyin mehuun.
Lue Anja Koskelan arvio Ilkasta (17.7.12)
Vanha Paukku, Lapua (GoogleKartta)
Teksti: Leena e., Kuvat: Liisa m.
Kisa- ja kulttuuriturismia 