Pitkästä aikaa
Uusi Elonkerjuu on aloittanut kiertueen. Joulupäivänä (!) yhtye esiintyi Rytmikorjaamolla. Tämä on kauan odotettu ja hartaasti kaivattu keikka monelle. Lavan edessä on tuttuja jo hyvissä ajoin. Parhaat paikat on saatava. Paikalla on niitä aitoja oikeita Syntymähäjyjä, jotka eivät ole missään vaiheessa Kerjuuta hylänneet.
Maakuntakartalle
Solisti Juha Lagström on Lapualla nuoruutensa elänyt rokkilaulaja ja näyttelijä. Lapua ja erityisesti Siirilä ovatkin kovasti tapetilla keikan aikana. Yleisössäkin on uutta pieni Teuva-Lapua –pörinä, eikä jää Vaasakaan ja Präntöö häjysti taka-alalle. Maakuntakartalle on saatu lisää väriä.
Juha Lagström tekee kunnon työn ja vetää hienosti roolinsa. Kärkimenijä ottaa paikkansa ja kiskoo yleisöä mukaan laulusta toiseen, kertosäkeestä toiseen. Solisti on lavalla kuin kotonaan, reirusti, konstailematta.
Ilon kautta
Uusi Elonkerjuu kuplii. Soitto etenee ilon kautta ja meno on kivalla tavalla kepeää. Hyvä, että entinen paikoin totiseksi käynyt uhotyyli on väistynyt ja tilalle on tullut ilonpitoa. Erityisesti hyvää oloa tuotti Johanna Koivun ja Antero Naalin ilooset ilmehet.
Rannanjärven haudalle on – tip tap – tipe tipe – tip tap –
Aika näyttää, mihin suuntaan Elonkerjuu tästä lähtee. Nyt keikan loppupuolen musavälähdys jäi mietityttämään. Askel funkympaan ei olisi hullumpi idea. Toivottavasti siitä kehkeytyy perinnemusiikkia riepoottavaa folkfunkya rokkimaustein. Toivottavasti viulusta ei luovuta. Se on se juttu, joka erottaa muista.
Muuta sekalaista
Liput 15 e. Paikkana Rytmikorjaamo (kartta) on tuttu, mutta nyt meitä vietiin eri ovesta sisälle. Mietimme, tuleekohan Juhalle Kerjuu-nimeä. Juttelimme, että onkohan tämä päivä ollenkaan hyvä. Moni joutuu lähtemään Afrikantähden keskeltä keikalle, osa ei malta lopettaa Skipboa perheen tai sukulaisten kesken. Palasimme rytmisbussilla kaupunkiin. Kotiin ajelimme komiasti taksilla, oli aika kova pakkanen.
Kiitos mukavista piroosta Hannalle.
Teksti Leenae, kuvat Liisam.
Kisa- ja kulttuuriturismia 