Murhaballadeja ja Soolojen ilta, to 8.8.13, Uppala, Seinäjoki

Pauli Hanhiniemi kurkkaa. Täyttä on, ei mahdu sisälle.

Pauli Hanhiniemi kurkkaa. Täyttä on, ei mahdu sisälle.

Kiirehdämme Uppalan iltaan, että saamme varmasti pääsyliput. Kotiseutupäivien avoimessa ohjelmatarjonnassa järjestetään kaksi konserttia. Kuulemme murhaballadeja ja suosittujen eteläpohjalaisten muusikoiden soolokeikat.

Murhaballadeja

Konserttipaikkana on Uppalan puutyöverstas. Vaikka olemme mielestämme ensimmäisten joukossa, on tuvassa jo sali puolillaan. Kostean kuuman päivän jälkeen on mukava tulla tuvan viileyteen, mutta väkimäärän kasvaessa viileys katoaa. Joku toteaakin, että nyt kyllä happi loppuu.

Heikki Laitisen ja Kimmo Pohjosen Murhaballadeja-esitys koostuu vanhoista balladeista, rekilauluista ja arkkiveisuista. Laitinen, kansanmusiikin emeritusprofessori, laulaa ja on muutenkin enemmän äänessä. Laulujen välissä ja keskellä saamme kuulla tietopaloja ja huumorihetkiä, jotka rauhoittavat kuulijoiden kuohuttavia mieliä. Murhaballadit ovat rajua ja rujoa kuunneltavaa.

IMG_7424

Kimmo Pohjonen ja Heikki Laitinen.

Vaikka itse kuulen murhaballadeja nyt ensimmäistä kertaa, on Laitinen esittänyt niitä jo vuosikymmeniä sitten. Yhdessä Kimmo Pohjosen kanssakin on kierretty pitkään. Laitinen sanookin ihmettelevänsä, miksi kauhutarinat kiehtovat ihmisiä vuodesta toiseen. Ehkä syynä on se, minkä Laitinen myös mainitsee, että tarinat ovat tuttuja lapsuudesta asti. Ne ovat lauluja, joita tyttölapset laulavat alakoulussa ja päiväkodissa!

Syvempi taso konserttiin tulee Laitisen tyylistä. Esityksessä on tunnetta, koskettavuutta ja puhuttelevuutta. Hän itkee itkuvirren. Minäkin itken. Loppupuolella Laitinen kävelee yleisön joukkoon:  ”Me olemme kaikki murhaajia.” Niin totta, jalommatkin meistä, me olemme murhaajia. Miten helposti murhaamme toistemme unelmia. Nitistämme itseluottamuksen, oman elämän arvostuksen, toivon.

Pohjonen on hetken paikallaan.

Pohjonen on hetken paikallaan.

Kimmo Pohjosen haitaritaide jäi taustalle ja hän keskittyi enimmäkseen säestämiseen.  Siinäkin oli omat koukkunsa ja kokeilunsa, jotka tehostivat laulujen draamaa ja tunnetta.

Huh, mikä konsertti. Tietoa, kiihkoa, elämää, huumoria. Olin pari päivää ihan sfääreissä, varmaan moni muukin. Murhien ja pahuuden maisemat veivät mukanaan ja tulivat ajatuksiin päivän valossakin.

Esitykseen oli muuten aikamoinen tunku. Osa halukkaista ei vaan mahtunut mukaan, vaikka lisätuoleja kannettiin sisälle. Paikalliset järjestäjät hoitivat hyvin tehtävänsä ja junailivat lisätuoleja niin kauan ja niin monelle kuin se oli mahdollista. Hyvin toimittu.

Soolojen ilta

Soolojen illassa äänessä olivat kitarat ja vuorollaan Simo Ralli, Heikki Salo ja Pauli Hanhiniemi. Kuulimme hienon kattauksen (kattaus, joo, sopii hyvän ruoan Uppalaan) mm. Elonkerjuun, sekä muistojemme Miljoonasateen ja Kolmannen naisen tunnetuksi tekemiä lauluja.

Simo Ralli yllätti kuulijat laulutaidollaan.

Simo Ralli yllätti kuulijat laulutaidollaan.

Simo Ralli onnistuu hienosti. Akustiset Elonkerjuut toimivat ja tunnelma on aito ja vilpitön ilman liiallista uholeikkiä. Hyvä, Simo. Heikki Salo kertoilee ja soittelee tottuneesti. Hän ottaa yleisön ja puhettelee erityisesti erästä keltatakkista ex-ruhalaista erikseen. Keikan jälkeen Ruhan lapset rookaavat vielä ja muistelevat menneitä.

Pauli Hanhiniemen esiintyy viimeisenä. Esitys on varma potpuri hittejä ja hyvää tunnelmaa. Yleisö on mukana ja pientä yhteislaulua syntyy. Lisäksi kuulemme joitakin uusia lauluja. Aika näyttää, mitä Paulin ja Kolmannen naisen uudet kuviot tuovat tullessaan. Jatketaanko tutulla ruutupaitamaalaispoikakonseptilla vai etsitäänkö jotakin uutta? 

Huippuilta

Salo esitti kirosanalaulan ja jonkun korvat siitä punottivat.

Salo esitti kirosanalaulun ja jonkun korvat siitä punottivat.

Ilta on kokonaisuudessaan onnistunut. Kaksi erilaista, mieleen painuvaa konserttikokonaisuutta, hyvä tunnelma, kaunis puutarha, ystäviä ja tuttavia sekä muuten mukavia ihmisiä. Kuten eräs ystävä totesi huokaillen: ”Kivoja nämä kotiseutupäivät!”.

Liput: 15 e yhteensä. Baari kangerteli yleisöpaljoudessa, mutta tarjoilijat olivat rauhallisia ja hoitivat, kenties yllättävän kiireistä työiltaa tyynesti ja tasapuolisesti. Kumarrus siitä ja kiitos kaikille hyvistä järjestelyistä muutenkin.

Teksti: Leenae
Kuvat: Liimaki

Kategoria(t): Folk, live-musiikki, Pop, Rock Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s