Suzanne Vega, ti 22.10.13, The Circus, Helsinki

Piipahdus Helsinkiin Suzanne Vegan konserttiin on sovittu ja varattu jo kesällä. Vähän raskaalta ja hassultakin tuntui lähteä kesken viikon pääkaupunkiin musiikkitapauksen takia, mutta reissu oli hyvä ja virkistävä.

The Circus

The Circus paikkana on uusi tuttavuus. Yökerhomainen paikka sijaitsee Kampissa eikä täällä ole aikaisemmin tullut käytyä. Ovella ja narikassa palvelu on asiallista, mutta viileää. Tekee mieli pyytää anteeksi olemassaoloaan.

Suzanne Vega

Suzanne Vega

Salissa on tuolirivit valmiina ja ihmisiä jo paikoilla harvakseltaan. Olemme ajoissa ja saamme hyvät paikat etuosasta. Ihmiset hakevat juomia ja nauttivat viiniä, kuohuviiniä ja olutta salissa istuen. Koululaistuolit ovat vähän hankalat, mutta hyvä, että pääsee istumaan. Ilmastointi viilentää niskaa ja takanakin huokaillaan, että toivottavasti konsertti alkaa ajoissa. Lämppärimusa on kuin suoraan sävelradiosta: Junnu Vainiota ja J. Karjalaista.

Itse asiaan

Mikrofoni- ja muu kalustotsekkaus tehdään kello 19.30. Iso mies käy läpi soittimet, vahvistimet ja mikrofonit. Hän kiertää auki korkit vesipulloista ja sulkee ne sitten taas.

Suzanne Vega ja Gerry Leonard tulevat lavalle täsmällisesti. Suzanne on somistautunut silinterihattuun. Kuulemme Marlene on the Wall, When Heroes go down, Caramel, Small Blue Thing, Frank and Ava, In Liverpool, Gypsy, Fool´s Complaint, Left of Center, Blood Makes Noise, Cracking ja The Queen & The Soldier.

Hattu on otettu päästä ja keikka soljuu eteenpäin kahden muusikon voimin. Suzannen ääni on heleä, mutta mukaan on tarttunut pientä karheutta ja elämää. Gerry Leonardin taitavuus tuo biiseihin uusia jekkuja ja rytmejä. Hän saa isot aplodit.

Kuulemme joitakin uudempia lauluja kuten Crack in the Wall, I never wear White, Don’t uncork what you can’t contain. Loppupuolella vielä Some Journey, tietenkin suuren yleisönkin tuntemat Luka ja Tom’s Diner.  Encorena kuullaan monien toivelaulu Undertow. Senkin muistan.

Paljon tuttua, jotakin uutta

Hyvä (ja tuttu) musiikki oli saanut lisää ruutia ja ryhtiä Leonardin kitaroinnista. En tiedä,

Gerry Leonard

Gerry Leonard

miten soundi soittoteknisesti tuotettiin, mutta tämä entinen David Bowie -kitaristi loi upeita maisemia, pientä leikkiäkin vakavaan kokonaisuuteen. Leonard kertoo itse verkkosivuillaan tarkasti nimenomaan tämän maailmankiertueen laiteratkaisuista. 

Poikkeuksellisen hyvin hahmotettu biisikattaus kertoo kaiketi sen, että tuotanto on melko siis tuttua. Joku listasta saattaa uupua, sillä välillä ysärimuistot ja välillä taas upeat sovitukset veivät mennessään.

Muuta

Lavavalot olivat välillä suunnattuna yleisöön liian pitkään. Muutenkaan paikka ei ole istumakonserttiin ihan ideaali. Esiintymislava on korkealla, niska jumittui ja silmät väsyivät. Äänentoisto oli ok ainakin meidän kohdassa.

Liput: n. 40 e, pari lasia viiniä. Pienet jatkot vielä läheisessä pubissa. Teuvo Hakkarainen käveli ikkunan takana. Ikkunan takana.

Teksti: Leenae, Kuvat: Liimaki

Kategoria(t): laulumusiikki, live-musiikki Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s