Anna Puu ja Scandinavian Music Group, pe 6.12.13, Pakkahuone Tullikamari, Tampere

Tampereen Pakkahuoneella emme ole käyneet hetkeen. Paikkaa tulee saman tien verranneeksi Seinäjoen Rytmikorjaamoon. Mietimme plussia ja minuuksia.

Itsenäisyyspäivän minifestarin on aloittanut Yona & Pienet Liikkuvat Pilvet, mutta siitä kuulemme vain häntiä. Tavoitteena olikin nähdä Anna Puu ja Scandinavian Music Group.

Anna Puu – uu la laa

Anna Puu Pakkahuoneella.

Anna Puu Pakkahuoneella.

Kolme pientä sanaa. Nopeimmat junat. Näillä aloitetaan. Anna Puu on sympaattinen ja tunnelmallinen artisti. Bändi vetää hyvin. Kaunis päivä.  Tämä on mukavaa.

Ennen keikkaa oli tunne, ettemme tiedä riittävästi Annasta. Harhaluulo. Nämähän ovat tuttuja ja tarttuvia soittokappaleita radiosta ja kaikkialta.

Yleisöä on mukavasti, mutta se porisee omiaan. Hissuttelumusiikki ei oikein salli äänekästä keskustelua. Melankolian riemut. Illapilaaja. Välillä tuntuu, ettei kappaleita erota toisistaan. Sitten Anna Puu yllättää ja heittäytyy janisjoplimaiseen hippitranssiin ja –tanssiin. Tukka ja puku liehuvat. C’est La Vie. Musiikki vie. Pimeys peittää maan –laulun aikana rajuus kasvaa psykedeelisemmäksi, mutta keikka on lyhyt. Kaikki päättyy nopeasti. Encore Säännöt rakkaudelle vedetään typistetysti. Osa säännöistä skipataan armotta.

Scandinavian Music Group – taitorutiini riittää

Ylpeä sydän. Hautojen yli. Omenankukan terälehtiä. Uusi levy on tulossa. Ja sieltä tulevalta albumilta kuulemme laulun Helena. Ei paniikkia on myös uutta tuotantoa.

IMG_0767

Scandinavian Music Group Pakkahuoneella

Rumpali Lehtinen saa kuuluvimmat huomiot. Hyvä Antti, hyvä Antti!

Mustana, maidolla, kylmänä, kuumana. Ruotsiin ja takaisin. Välillä Terhi Kokkonen huokaa, miten oli ollut vaikea koota tätä settiä. On uutta ja on vanhaa ja uusi vähän jännittää. Kooste on kieltämättä vähän sekava ja poukkoileva. Rutiinisuoritus hyvältä orkesterilta, mutta tunnelma jää vähän innottomaksi. Huutelen pimeään ja moni muu melodinen veto pelastaa, mutta jäimme kaipaamaan laulun intensiteettiä. Valmis toki edustaa sitä.

Scandinavian Music Group Pakkahuoneella

Scandinavian Music Group Pakkahuoneella

Loppua kohti riemu nousee. Yhteiset jollotukset: Näin minä vihellän matkallani, Hölmö rakkaus sekä encorena Vieläkö soitan banjoa ovat mannaa yleisölle.

Loppuyhteenveto

Anna Puu oli uusi ja mieluinen livetuttavuus. SMG on taas tutumpi, joten sen suhteen pitää todeta, että parempiakin sessioita on kuultu.

Samikset

Pakkahuoneella saa mennä oluttuopin kanssa lavan eteen. Tosin se ei ole kätevää, sillä juoma sitoo kädet eikä voi kirjoittaa eikä kuvata. Pakkahuoneella on nouseva katsomorati keskellä salia. Sinne ei ollut ihan helppo mennä, mutta on varmasti vaihtoehto istumakonserttia ja hyvää näköyhteyttä etsivälle. Molemmissa paikoissa, Rytmiksellä ja Pakkahuoneella,  on hyvät vessatilat, narikka vetää ja baarissa on edulliset hinnat.

Ps. Miellyttävä tapa viettää itsenäisyyspäivää. Presidentin vastaanotolta Tampere-taloltakin ehti tänne jatkoille.

Teksti ja kuvat: Leenae

Kategoria(t): live-musiikki, Musiikki, Pop Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s