Naiskuoro Sorjan draamallisen joulukonsertin alku jo vavisuttaa. Seurakuntasaliin on luotu hieno tunnelma valojen avulla. Sininen, lila ja punainen ympäröivät meidät.
Draamassa Ville Orttenvuori ja Maria Pajula-Ilkka esittävät Jussi Matilaisen joulutekstin. Dialogia on ripoteltu pitkin matkaa ja se elää omaa elämäänsä kuoron esityksen lomissa.
Konsertti alkaa hartaasti Taas kaikki kauniit muistot -laululla. Kuorolaiset laulavat yläparvelta ja salissa, he vaeltavat laulun aikana ja piirittävät meidät äänillään. Vaikuttava avaus. Toisen laulun aikana kuoro kokoontuu eteen, mutta sielläkin he vaihtavat konsertin aikana paikkoja ja liikkuvat. Hyvä ratkaisu on kiertää saliin ja täyttää koko tila.
Välillä yläparvelta sataa lumihiutaleita. Niitä tarttuu kuorolaisten hiuksiin. Lempeillä keinoilla konserttiin tulee lisää tunnetta ja syvyyttä. Kuorolaisilla on villasukat jaloissaan. Taianomaista.
Osa lauluista on toteutettu turvallisen perinteisesti, osaan on tuotu uutta ilmettä sovitusten avulla. Upeasta kokonaisuudesta jäivät erilaisina mieleen folkhenkiset Rauhaa vain rauhaa ja Joulun neiet. Uudemmat laulut Hiljaisuus ja Taivas sylissäni on Markku Viitasaari sovittanut hienosti tälle kuorolle.
Ohjelmisto on rakennettu taitavasti. Perinteitä, vieraampaa vanhaa sekä uutta ja vielä vanhempaa uudella tavalla. Pirjo Kotkaniemi on onnistunut, sillä tämä kooste tarjoaa kaikille mieluisaa ja kiintoisaa kuunneltavaa. Myös kuoron taitavuus ja tyyli ovat huippuluokkaa.
Konsertti päättyy laulukulkueeseen, johon yleisö liittyy. Taas kaikki kauniit muistot ympäröivät meidät. Eivät vain tutun laulun melodiat, vaan myös ne muistot. Ne kauniit muistot. Seisomme salin eteisessä emmekä haluaisi millään erota.
Lue Hanne Orrenmaan juttu Ilkka-lehdestä.
Kiitos tästä konsertista, ihana Sorja.
Teksti: Leenae, kuvat: Liimaki