Johannes-passio esitetään Seinäjoella hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. Seinäjoen kaupunginorkesterin, Seinäjoen kaupunginteatterin ja Seinäjoen seurakunnan yhteistuotanto on tarjolla kahtena päivänä. Esitys koostuu kolmesta osasta: ensimmäinen osa Lakeuden ristissä, Via crucis –ristintie vie Kansalaistorille ja toinen osa esitetään kaupunginteatterissa.
Lakeuden ristissä
Suljettujen ovien takana muodostuu jonoja ja rykelmiä ennen kuin ihmiset päästetään sisälle kirkkoon. Ulkona ja eteisessä on jaossa librettoja. Hyvä, sillä tekstiä on siitä helpompi seurata.
Asetumme etuosaan, että varmasti näemme ja kuulemme. Kaupunginorkesterin ja Passio-kuoron lisäksi solistien ilmeet ja eleet, omaan suoritukseen valmistautuminen – kaikkea tätä on kiinnostava seurata.
Illan teksti, lavastus ja roolit
Passioiden draamallisuus on usein hyvin rajoitettua tilan takia. Sisällön dramatiikka on sen sijaan vahva. Juonen seuraamista sujuvoittaa sen tuttuus. Tällä kertaa teksti lauletaan suomeksi, mikä erityisesti helpottaa kuuntelukokemusta.
Lakeuden ristissä lavastus on niukka ihan käytännön syistä. Tila on käytössä täysillä ja välillä solistit puikkelehtivat kuoron ja orkesterin seasta esiin. Valojen värejä muutetaan, mikä tehostaa tunnelmia. Kaupunginteatterissa näyttämön täyttää iso maassa makaava risti, jonka ympärillä ihmiset ovat. Se kuva jäi pitkäksi aikaa verkkokalvolle.
Solistien rooleissa mieleen jäivät evankelista Johanneksen, kertojan roolissa laulanut Petri Vesa (tenori), Esa Ruuttunen (basso) Jeesuksena sekä Liisu Mikkonen (altto) Maria Magdalenana ja Piia Komsi (sopraano) rikkaan vaimon roolissa.
Passio-kuoron näytteli kuin iso jätti. Kuoron kokonaisuus eli, tunsi ja koki kaiken näytelmän mukana eikä ”vain” laulanut. Upeaa kuunneltavaa ja katsottavaa.
Jukka Puronlahti esitti Jeesusta vain hahmona. Hän ei puhunut, eikä laulanut lukuun ottamatta Ristin tien puhetta teatterin katolta. Vaikuttavaa, kylmät väreet menivät selässä. Taas valoilla tehostettiin vaikutelmaa. Puronlahti on ilmetty Jeesus (sikäli mikäli hänen olemuksestaan mitään tiedämme!).
Ristin tie kulki kirkosta Kansalaistorin kautta teatterille. Muutaman sadan metrin matkalla oli soihtuja ja kynttilöitä, veisaava ihmisväylä johdatti meitä eteenpäin torille. Saimme kirkosta saatujen appelsiinien lisäksi kahvia ja leipää.
Pienellä lavalla esitettiin kohtauksia nykyarjen ristin tiestä. Pelosta, erotteluista, yksinäisyydestä, jotka ovat totta joka hetki ympärillämme.
Muuta
Toiseen osaan sisältyi Meeri Koutaniemen ottamia valokuvia. Niitä heijastettiin teatterilavastuksen takaseinään.
Yhteistuotantojen perinne jatkuu keväällä 2015. Silloin esitetään W. A. Mozartin Requiem.
Liput 30 e.
Teksti: Leenae, kuvat: Liimaki