Kokoonnumme MC-jaoston vuotuisjuhlaan useimmiten sellaiselle paikkakunnalle, josta löytyy Minna Canthin patsas. Tällä kertaa vuorossa on Jyväskylä. Valintaan vaikutti se, että Jyväskylän kaupunginteatterissa esitetään Canthin näytelmää Kauppa-Lopo (1889).
Lavastus, valot, miljöö, näyttämötekniikka
Näyttämön takana oli kaunis talvinen maisema ja tunnelma. Koivut olivat kauniita. Tosin takaosa oli vain kulissi, sitä ei käytetty. Kirkko oli Jyväskylän merkkinä.
Vasemmalla vankila, oikealla keittiö. Lopon matka vasemmalta oikealle ja takaisin. Ovenkarmit erottivat yhteiskuntaluokat: Lopon ja herrasväen.
Lavasteita käänneltiin näpsäkästi. Esimerkiksi tori rakennettiin nopsasti! Lavastustekniikka toimii sujuvasti, mutta äänen kanssa oli ongelmia. Istuimme salin puolivälissä, emmekä tahtoneet saada sanoista eikä lauluista selvää. Välillä touhu oli melkein kakofonista.
Tarina, henkilöt ja muut havainnot
Tarina hyvätahtoisesta, mutta pikkurikoksiin taipuvasta Loposta kertoo ytimeltään rakkauden, ystävyyden ja hyväksymisen tarpeesta. Yksinäisyys ja irrallisuus voisivat olla nykykameran kuvaamia otoksia lähiöbaarin tai huoltoaseman kuppilan syrjäpöytien ihmisistä ja kohtaamisista. Toisaalta Lopo on äijä, selviytyjä, joka manipuloi ihmisiä vetoavilla myyntipuheillaan. Ristiriitainen hahmo kertakaikkiaan.
Pohdimme tilannetta, jos Kauppa-Lopon hahmo ja tarina sijoitettaisiin nykypäivään realistisena versiona. Sitä ei kukaan katsoisi, se olisi irvokas. Mutta entäs oopperaversio? Toimisiko se, hidastettu, pateettinen ja melankolinen versio. Hmm.
Koimme, ettei novellissa ollut tarpeeksi lihaa kansanmusiikkinäytelmäksi eikä isolle näyttämölle. Olisi ehkä pitänyt kirjoittaa uutta tai lisätä muuta Canthin tekstiä.
Pääosan näyttelijälle Taina Reposelle täydet pisteet fyysisessä ja monivaiheisessa roolissa. Liikettä ja toimintaa oli monenlaista.
Uudet sanonnat
Nappasimme iltaan sloganit. ”No ei ollu loponen juttu.” ”Mentiin ihan lopona.” Näitä voi lopotella enemmänkin, jos sattuu lopo jaosto samaan pöytään.
Muuta
Liput hankittiin Mallan vinkistä. Otettiin teatterihotellipaketit. Edullista. Tosi kätevää. Suosittelemme.
Kuohuvaa aluksi. Sherryä väliajalla. Ikkunasta katselimme Kirkkopuistossa päivystävää Minnaa. Aurinko paistoi.
Teksti: Kaija Pannula ja Leena Elenius
Kuva: Liisa Mäki
Ps. Kiitos Kaijalle osuvista analyyseistä!
Kisa- ja kulttuuriturismia 