Maarit, la 19.4.14, Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Maarit ja SamiEdellisestä Maaritin keikasta on kulunut monta monta vuotta, ehkä jopa 20. Sekin osaltaan kertoo, että on kysymys pitkästä urasta. Ja vanhoista faneista.

Se aloitus

Tällaisessa tilanteessa odotukset ovat korkealla. Mitä soitetaan? Miltä Maarit näyttää?

Mutta sitten: Lavan valot eivät toimi! Yleisö on ihmeissään, kun alkutahdit, miltei koko avausbiisi, soitetaan pimeässä. Alkaa juoksuhärdelli, jonka aikana tilanne korjautuu onneksi. Tahaton sokkosoittaminen oli varmaan kiinnostava kokemus bändille, myös yleisöltä tai ainakin minulta avaus menee musiikillisesti hieman ohi.

Lavan eteen

Siirrymme lavan eteen. On hyvin tilaa olla ja laulaa mukana. Maarit seuraa tarkasti yleisöään, hakee katseita ja saa niitä. Hän kutsuu meidät yhteiseen lauluun ja siitä syntyykin kuin pop up –kuoroesitys. ”Tämä yleisö osaa laulaa”, hän sanoo. Sukulaisia ja muita körttiläisiä, toteaa kosketinsoittaja Antti Ikola. Veisaamme sydämen kyllyydestä Antti IkolaLaakson liljan. Oikeasti, sanon itsekin, se kuulosti tosi hyvältä. Ei miltään mölinää, kehui Marikakin (Sorja-kuorosta!) 🙂

Tuttua vanhaa ja tutunoloista uutta

Kuulemme mm. ja ainakin nämä uuden levyn laulut: Mä en vaadi, Kun minä itkin ja Luxembourgin puisto. Aina lämmin olkapää löytyy edelliseltä levyltä. Tähän kohtaan sopii liikuttavan kaunis laulu Neito ja ylioppilas, jonka teksti on Heikki Salon käsialaa. Sitten taas uuden levyn Joidenkin kaa, Kielonmarja, Palmikko, Miten elämästä kertoisin.

Vanhempaa tuotantoa on jo tuo yleisökuoron kanssa esitetty Laakson lilja sekä Hymypoika (sanat Mikko Alatalon), jonka sovituksessa oli reippaan tuoretta funkypoppia. Hyvä potku vie yleisön mukanaan. Lainaa vain – joo, kyyneleitä ja haikeutta, joku pakenee vessaan. Yleisön sukupolvi opettelee luopumista, Maarit sanoittaa sen tänään Maarit ja Sami soittavatpelkistetyllä ja aidolla tavalla. Laulun alkuperäiset suomalaiset sanat taitavat olla Hectorin. Tulitikku ja Jos tahdot tietää ovat 1990-luvun alun tuotantoa. Nekin me osataan. Väliin mahtuu uusi laulu Mitä käykin.

Pitkän ja hyvin rakennetun konsertin loppu lähenee. Kuulemme vielä Tuskan tanssin, Siivet saan, Jäätelökesän encorena sekä encore-kakkosena vipaviimeisenä rokkikipaleen Anna valuu vaan. Se on vuodelta 1973. Samana vuonna aloitin koulun. Puolitoistatuntinen pääsiäislauantain musakattaus on ravinnut sielua, mieliä, hoitanut kurkkua ja niveliä. Maarit on täyttänyt odotukset.Orkesteri kiittää

Perhe ja suku paikalla

Illasta tuli myös pieni perhe- ja sukutapaaminen. Molemmat veljet olivat mukana, useita eri-ikäisiä sukulaisia paikalla. Mukava juttu. Vähän liikuttavakin. Kiitos ja taputukset vielä pikkuserkulle koskettimien taakse.

Liput 18 e, jos vielä muistan. Pari viiniä siihen lisäksi. Pyöräilimme paikalle, oli kevään tuntua. Ilmassa pääsiäisvalakioiden lemu.

Ps.1. Kotona muistellaan vanhoja Maarit-lauluja ja milloin mikäkin albumi julkaistiin. Ollaan oltu ihan lapsukaisteinejä, alle 15-vuotiaita, mutta hyvin muistikuvat jäsentyvät.

Ps.2. Maaritin elämästä julkaistaan kirja ihan näinä päivinä, toukokuussa 2014. Se pitää lukea. Pitkään uraan mahtuu varmasti kaikenlaista.

Teksti ja kuvat: Leenae

Kategoria(t): laulumusiikki, live-musiikki, Musiikki Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s