Taru Nyman ja Kaj Chydenius, Koivu ja tähti -tapahtuma, 4.1.15, Nurmon kirkko

Kuva: Liisa Mäki

Kuva: Liisa Mäki

Tammikuisena pakkasiltana Nurmon kirkkoon Koivu ja tähti -runotapahtuman yhteen konserttiin on saapunut ehkä pari sataa runon ja musiikin ystävää. Nyt ovat paikalla nekin, jotka edellisellä kerralla, kolme vuotta sitten, missasivat konsertin Törnävän kirkossa. Sanaa on viety, sana on kiirinyt.

Vain hiljaisella on korvat kuulla -konsertti koostuu Kaj Chydeniuksen säveltämistä ja Taru Nymanin esittämistä lauluista. Teksteinä mukaan on päässyt yksi käännösruno (Anna Ahmatova), mutta muuten kuulemme suomalaista sävellettyä runoutta. Elina Vaaraa, Aaro Hellaakoskea, Jaakko Haaviota, Aale Tynniä, Lauri Viitaa, Pentti Saaritsaa, Aleksis Kivelä, Marja Kurkelaa,  Oiva Paloheimoa, Helvi Juvosta, P. Mustapäätä, Eino Leinoa, Mirkka Rekolaa, Saima Harmajaa – encorena vielä Eila Kivikk’ahoa – todella monipuolinen kooste, joista suuri osa on tuttuja luettuina. Nyt sävellettyinä ja laulettuina niihin tuttuihinkin tulee uusia sävyjä kahden tulkinnan kautta.

Kuva: Liisa Mäki

Kuva: Liisa Mäki

Taru Nyman tulkitsee runot vahvasti ja vaivattomasti. Teksteillä, runojen sanomalla on suurin rooli. Laulu on vahvaa, mutta koreilematonta. Esiintyminen on luontevaa. Siitä puuttuu ylimääräinen pyrkiminen johonkin. Laulu on läsnä, se kuljettaa merkityksiä ja tarinoita niin, että kuulijan on helppo olla ja antaa hetken ympäröidä. Ajatus pysyy, ajatus harhailee. Voi kun tämä ei loppuisi ihan vielä.

Jos tekee mieli, niin saa taputtaa

Chydenius juontaa itse konsertin. Chydenius sanoo, että he esiintyvät mielellään kirkoissa ja kirjastoissa. Ne ovat paikkoja, jonne ei tulla örveltämään.

Kuva: Liisa Mäki

Kuva: Liisa Mäki

Neljästä osasta koostuvan konsertin väleissä Chydenius kertoo tekstien ja sävellysten taustoista sanavalmiisti, lämpimän humoristisesti. Ensimmäisen osan jälkeen hän rohkaisee yleisöä antamaan aplodejaan, jos se niin kokee. Aplodeja kuulemmekin, mutta välillä jäävät taputukset varovaisemmiksi. Tähän Jouko Ikola löytää loppukiitoksissaan syyn: osa lauluista jätti niin satutetun olon, että raikuva taputus tuntui vaikealta.

Kuva: Liisa Mäki

Kuva: Liisa Mäki

Laulut herättivät suuria tunteita, jotka kääntyivät myös sisäänpäin.Tästä konsertista jäi tunteita ja ajateltavaa sydämeen ja mieleen. Voimakkaimmin on tällä kertaa jäänyt soimaan katkelma Mirkka Rekolan runosta Uneen: ”Nyt olet tähti, nyt olen maa. Tuulessa saatamme koskettaa.”

Liput 10 e. Yhden levyn ostin (20 e). Kaj Chydenius, 75 vuotta – katson elämäni puita.

Kuva: Liisa Mäki

Kuva: Liisa Mäki

Tuli sopiva hetki ja sain pyydettyä siihen säveltäjältä nimikirjoituksen.

Kuvat: Liimaki, teksti: Leenae

Kategoria(t): laulumusiikki, runous Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s