Pääsemme MC-jaostona paikalle tuoreeltaan. Kansallisteatterin uuden Minna Canth -näytelmän kantaesitys on ollut vain muutama päivä sitten.
Treffaamme kahvilassa, haukkaamme palat ja säntäämme esitykseen. Kansallisteatteri on teatterin ja historian ehdoton kohde, mutta myös sokkeloinen ja ahdas. Sinne pitää mennä ajoissa, paikatkin ovat toiselle parvella.
Näytelmään on isot odotukset. Tämä ryhmä, jos mikä, tuntee Minna Canthin vaiheet, tuotannon ja aikalaistapaukset. Näin uskallan väittää, olemmehan keskustelleet näistä asioista lähes vuosittain, tietovisailleet, esittäneet lukuteatterit ja siirtäneet teosten sisältöä ja Minna Canthin ajatuksia tähän päivään. Seppo Parkkisen käsikirjoitus ja Kaisa Korhosen ohjaus – nekin lisäävät odotusarvoa.
Elämäkerta ja näytelmät
Näytelmä rakentuu Minna Canthin omien näytelmien sisällön ja elämäkerrallisen tiedon varaan. Tapahtumien seuraamista helpottaa, että on kartalla Canthin elämän vaiheista ja tuotannosta. Jotenkin osaa näytelmää katsoessa odotella seuraavaa kirjallista ponnistusta tai elämän tilannetta.
Lavastus on puinen. Näyttämöllä on välillä kuin katsomo tai koululuokka, ihan edessä harmoni, jolla Canth kirjoittaa kuin koneella. Lavastus valoineen toimii hyvin, vaikka yläparvelta näkyvyys ei ole parhain.
Toisen puoliajan Lokki-kohtausta ihmettelimme. Se oli aika pitkä ja hypähti näytelmän kokonaisjuonessa aivan jonnekin eri paikkaan. Keskittyminen herpaantui, kun osuus oli vielä venäjänkielinen tekstityksestä huolimatta.
Täydellisesti uuden ajan ihminen
Näytelmässä on paljon tavaraa, asioita ja ihmisiä, tilanteita. Kokonaisuus jää ehkä sen vuoksi vähän sekavaksi ja poukkoilevaksi. Olisiko kannattanut keskittyä vain Canthin elämän tarinaan ja poimia näytelmistä mukaan vain pienempiä otoksia? Enpä osaa sanoa, mutta tiivistämistä esitys kaipasi.
Näyttelijätyö on onnistunut. Minna Canthia esittää Cecile Orblin. Teatterihistorian havinaa näytelmässä riittää. Ida Aalbergia esittää Kristiina Halttu, Kaarlo Bergbomin roolissa on Jukka Puotila, Niilo Salaa esittää Jussi Lehtonen. Taisto Reimaluodolla on kaksi roolia, Ferdinand Canth ja Emile Zola.
Näytelmä kannattaa nähdä ajan kuvauksena, teatteri- ja kulttuurihistorian kautta. Niiden tuntemus myös auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa.
Liput toiselle parvelle maksavat 37 e. – Väliaikatarjoilu eteni sujuvasti. Ehdimme siemaista kuohuvat juomat ja vettä.
Parven istumapaikat ovat ahtaat, ei liikaa tilaa jaloille. Muuten tämä on tietenkin kaunis teatteri ja täynnä tunnetta sekä historiaa.
Teksti ja kuvat: Leenae
Kisa- ja kulttuuriturismia 