Kuin ensimmäistä päivää, la 3.2.18, Seinäjoen kaupunginteatteri

Päästiin katsomaan Kuin ensimmäistä päivää -esitys melko tuoreeltaan, sillä ensi-illasta on parisen viikkoa. Puhenäytelmään otettiin liput toiselta, jotta näkee ilmeet ja eleet tarkasti. Vaihdettiin kyllä ekalle riville puoliajan jälkeen, jotta saatiin enemmän tilaa jaloille.

Kyseessä on näytelmä välittämisestä ja välittämisen vaikeudesta. Mainoskuvissa on vihreätakkisia hoitajia vauhdikkaasti ilmeet ammollaan. Tarina sijoittuu vanhustenhoidon yksikköön. Hoitotyön arki on raastavaa. Työvuoroihin tarvitaan paikkaajia ja joudutaan tekemään tuplatriplavuoroja putkeen.

Toinen hoitajista, Ritva (Maria Pere), on puurtaja, joka tekee valittamatta ekstrat. Ritvan vastaparina Minna (Maria Pöytälaakso) elää täysillä yökerho- ja huvielämää, ja laittaa muun työyhteisön joustamaan. Asetelma on tältä osin melkoisen selkokielinen. Rooleissa molemmat näyttelijät onnistuvat hyvin.

Yksikön vanhukset ovat omia persooniaan. Martta (Sari Jokelin) ja Toivo (Jukka Puronlahti) sekä Taimi (Liisu Aurasmaa) ovat eläviä, vahvoja, aitoja vanhuksia, jotka kuljettavat tarinaan pintakomediaa syvemmät tasot, anteeksi antamisen, välittämisen, rakkauden erilaiset ilmentymät. Liisu Aurasmaa saa pidemmät tekstipätkät ja haastelee oivallisesti.

Mutta kun minä en osaa ittiäni armahtaa” on Martan repliikki, joka tiivistää vanhuuden yhden tragedian. Osaanko antaa itselleni anteeksi? Vanhana ja nyt. Itselleni ja toiselle.

Henkilökuntaa kuuluvat myös sivarit (Tapani Korhonen, Jani Johansson) sekä maahanmuuttajamies (Pekka Hiltunen), joka työllistetään yksikköön siivoojaksi. Osastonjohtaja Seikku (Mia Vuorela) ja Raippakoski (Johanna Kovanen) ovat lavalla vähemmän, vaikka niminä esillä jatkuvasti.

Näytelmä etenee sujuvasti ja kokonaisuutta on helppo ja hauska seurata. Juoni etenee ja mielenkiinto säilyy. Tasapainoinen tekstitarina, rullaava replikointi ja muutenkin hyvin rytmitetty näytelmä on onnistunut kokonaisuus. Tuntui hyvältä päästä katsomaan toimivaa, hyvin tehtyä ”perusteatteria”, josta jää monia tasoja pohdittavaksi seuraavaankin päivään. Suosittelemme.

Käsikirjoitus on kymmenen vuoden takaa. Moni asia on totta tänä vuonnakin, joissakin tapauksissa jopa hullummin.

Musiikkina Georg Otsia ja Eino Gröniä. Kiirehtäin riennä ystäväin. Niin pieni ihmissydän on.

Lämpiössä valkoviinit. Ennakkona käytiin Uppalassa syömässä Aalto-menut. Hyvää oli sekin.

Teksti ja kuva: Leenae

Kategoria(t): Ruoka, teatteri Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s