Yhteisiä unia – kolme kertomusta ihmisen ja hevosen suhteesta, su 18.3.18, VB-valokuvakeskus, Kuopio

Odotimme tuokion VB-valokuvakeskuksen oven takana, että se avautuisi. Olimme aikaisia matoja, MC-jaoston viikonloppuvisiitin ohjelmaan kuuluu myös käynti museo(i)ssa.

VB-valokuvakeskuksessa on vain pari päivää aikaisemmin avattu uusi näyttely. Kolme valokuvaajaa kertoo kuvin ihmisen ja hevosen suhteesta.

Pieni museo koostuu vain muutamasta huoneesta. Kolmen valokuvaajan teokset sopivat tilaan hienosti ja erilaisten valokuvien tunnelma korostuu, kun kiertelemme huoneissa.

Wilma Hurskaisen teoksissa ihmisen ja hevosen suhde on tiivis, intensiivinen ja syvä. Kuvat tavoittavat pysähtyneen, läsnäolevan ja syvästi aistittavan tunnelman.

Otin tähän mukaan kaksi kuvatunnelmaa. Kuvien taustamiljööt ovat myös onnistuneet. Luonto ja maisema ovat saaneet ison roolin näissä kertomuksissa. 

Kati Leinosen kuvissa huokuu hevosen voima ja liike. Luut, lihakset, nivelet – niiden liike ja elinvoima on napattu kuviin vahvasti.

Johanna Sjövallin kuvat ovat kuin historiallisesta sirkuksesta tai hengellisen yhteisön juhlajulkaisuista. Kuvissa on draamaa, arvaamattomuutta, juhlavaa ylpeyttä ja arvon tuntoa.

Kävelykierros kokoelman parissa on varsin lyhyt ja menee nopeasti ohi. Se oli ehdottomasti näkemisen arvoinen ja vaikuttava.

Vielä istumme hetken museokaupan sohvalla. Harmittelemme, ettei Kuopion muut museot olleet auki sunnuntaina lainkaan. Olimme niin valmistautuneet vinguttamaan museokorttia ja tekemään täsmäytettyjä Minna Canth -teemahankintoja.

Liput 8 e aikuisilta, opiskelijat, eläkeläiset ja työttömät 6 e. Lapsille näyttely on ilmainen.

Teksti ja kuvat: Leenae

Kuin ensimmäistä päivää, la 3.2.18, Seinäjoen kaupunginteatteri

Päästiin katsomaan Kuin ensimmäistä päivää -esitys melko tuoreeltaan, sillä ensi-illasta on parisen viikkoa. Puhenäytelmään otettiin liput toiselta, jotta näkee ilmeet ja eleet tarkasti. Vaihdettiin kyllä ekalle riville puoliajan jälkeen, jotta saatiin enemmän tilaa jaloille.

Kyseessä on näytelmä välittämisestä ja välittämisen vaikeudesta. Mainoskuvissa on vihreätakkisia hoitajia vauhdikkaasti ilmeet ammollaan. Tarina sijoittuu vanhustenhoidon yksikköön. Hoitotyön arki on raastavaa. Työvuoroihin tarvitaan paikkaajia ja joudutaan tekemään tuplatriplavuoroja putkeen.

Toinen hoitajista, Ritva (Maria Pere), on puurtaja, joka tekee valittamatta ekstrat. Ritvan vastaparina Minna (Maria Pöytälaakso) elää täysillä yökerho- ja huvielämää, ja laittaa muun työyhteisön joustamaan. Asetelma on tältä osin melkoisen selkokielinen. Rooleissa molemmat näyttelijät onnistuvat hyvin.

Yksikön vanhukset ovat omia persooniaan. Martta (Sari Jokelin) ja Toivo (Jukka Puronlahti) sekä Taimi (Liisu Aurasmaa) ovat eläviä, vahvoja, aitoja vanhuksia, jotka kuljettavat tarinaan pintakomediaa syvemmät tasot, anteeksi antamisen, välittämisen, rakkauden erilaiset ilmentymät. Liisu Aurasmaa saa pidemmät tekstipätkät ja haastelee oivallisesti.

”Mutta kun minä en osaa ittiäni armahtaa” on Martan repliikki, joka tiivistää vanhuuden yhden tragedian. Osaanko antaa itselleni anteeksi? Vanhana ja nyt. Itselleni ja toiselle.

Henkilökuntaa kuuluvat myös sivarit (Tapani Korhonen, Jani Johansson) sekä maahanmuuttajamies (Pekka Hiltunen), joka työllistetään yksikköön siivoojaksi. Osastonjohtaja Seikku (Mia Vuorela) ja Raippakoski (Johanna Kovanen) ovat lavalla vähemmän, vaikka niminä esillä jatkuvasti.

Näytelmä etenee sujuvasti ja kokonaisuutta on helppo ja hauska seurata. Juoni etenee ja mielenkiinto säilyy. Tasapainoinen tekstitarina, rullaava replikointi ja muutenkin hyvin rytmitetty näytelmä on onnistunut kokonaisuus. Tuntui hyvältä päästä katsomaan toimivaa, hyvin tehtyä ”perusteatteria”, josta jää monia tasoja pohdittavaksi seuraavaankin päivään. Suosittelemme.

Käsikirjoitus on kymmenen vuoden takaa. Moni asia on totta tänä vuonnakin, joissakin tapauksissa jopa hullummin.

Musiikkina Georg Otsia ja Eino Gröniä. Kiirehtäin riennä ystäväin. Niin pieni ihmissydän on.

Lämpiössä valkoviinit. Ennakkona käytiin Uppalassa syömässä Aalto-menut. Hyvää oli sekin.

Teksti ja kuva: Leenae

Kulttuurikeskus Vanha Paukku, la 20.1.18, Lapua

Viimeisenä päivänä ehdimme katsomaan ”Ihmisten kaupunki” -valokuvanäyttelyn Lapuan taidemuseoon. Valokuvaamo Pyhälahden kuvakokoelma vie Lapuan paikallishistoriaan; ihmisiin, rakennuksiin ja maisemanäkymiin.

Osittain tuhoutuneet, mutta silti informatiiviset tai tunnelmalliset kuvaikkunat kuljettavat katsojat paikkakunnan teille ja tienvierille. Ihmisten katseet ja ilmeet kertovat ajasta, jolloin valokuva oli melkein pyhä asia intensiivisyydessään. Pyhälahden Valokuvaamomuseon perusnäyttelyä avaamista on lupa odottaa jo tänä keväänä. Hyvä, että näitä saadaan esille pysyväisesti.

Samalla reissulla tutkittiin läpi myös Patruunagallerian ja Pohjanmaan Valokuvakeskuksen (POVA) tarjonta. Patruunagalleriassa on esillä Marika Koskimäki-Ketelän ja Virpi Mäkisen yhteinen näyttely ”Kanteletarta modernisti”. Maalausten ja tekstien graafinen yhdistäminen samaan teokseen on kiinnostava. Kalligrafinen tunnelma monissa.

Valokuvakeskuksen seinillä oli esillä Kaisa Heikkisen ”Samaan aikaan toisaalla” -näyttely. Teoksissa on kuvattu ikkunakasin läpi heijastuvia toisen ikkunan näkymiä.  Tarjolla onkin unenomaisia näkymiä näkymien sisällä. Ikkunoiden karmit kehystävät mielenkiintoisia aikamatkoja ja unia.

Reissu Lapualle päättyy Lapuan Kankureiden kauppaan ja leivoskahveihin Hyväskässä.

Teksti ja kuvat: Leenaele

Miljoonasade Ruusunnuppu Unplugged Tour, la 13.1.18, Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Pitkästä aikaa päästään kuulemaan nuoruusvuosien kestosuosikkia  Miljoonasadetta (kattavaa tietoa täälläkin). Rytmikorjaamon istumakonsertissa saadaan paikat sujuvasti tuolirivien etuosasta. Harvinainen konserttisetti tuodaan vain neljälle paikkakunnalle. Hienoa, että päästiin mukaan.

Keikka alkaa sovitusti ja aikataulun mukaan. Ennakoitu avaus on Ruusunnuppu – se on uutta tuotantoa, radion Levylautakunnankin arvioitavaksi ehtinyt biisi.

Kiertue on aloitettu Espoossa ja tänään ollaan Seinäjoella. Samalla siirrytään nostalgiaosastolle Ootko muistanu, Iiris? albumilta Laukauksia viulukotelossa. Noiden varhaisten vuosien biisit muistamme hyvin. Ajatella, siitä on yli 30 vuotta!

Tähän loppuu katuvalot on tuoreempi kappale, mutta uskollinen tutulle soundille. Heikki Salon sanoitukset ovat edelleen täynnä vertauksia, kielikuvia, tarinoita ja raikkaita riimejä. Bändi on saanut kiertueelle uuden muusikon. Matti Kallio, Reykjavikissa asuva suomalaismuusikko, on haitarinsa ja puhaltimien kanssa tervetullut ja tuo kokonaissoittoon lisää uutta ilmettä. Kallion soitto olisi voinut tulla esiin enemmänkin.

Meitä jyrätään -herättää kuorotaitoiset ja muutkin innokkaat. Vanhan hitin jälkeen taas viime vuoden tuotantoa Sähköinen Rouva Maa -biisin kautta. Paluu esikoisalbumiin tapahtuu Köyhät-biisin avulla. Nuoli ja väri -albumin Tomujoki on jäänyt itselle vähän vieraammaksi. Saman levyn toinen poiminta Gaia sen sijaan muistuu vahvana mieleen. Illan esityskin on vahva.

Noin puolen tunnin väliajan aikana yleisö vierailee baarin puolella ja tapaa tuttuja. Aikalaisia on paikalla. Nuorempiakin Miljoonasateen ja Heikki Salon faneja.

Lelukaupan häät -albumin Murheenkryynit on saanut uuden sovituksen. Saman levyn 506 ikkunaa tarjoaa taas yhteislaulumahdollisuuden. Kertosäe ei petä. Kasvukipuja vie Lapuan maisemiin. Hinkki ja Hipinkoski. Tuttuja juttuja.

Setti jatkuu. Meri ei kerro on upea biisi. Melkein taianomainen ja intensiivinen on esityskin. Kuulen tämän kuin ensimmäisen kerran. Se vangitsee. Tutumpaa lauluosastoa on Lelukaupan häät, dramaattinen tarina. Vaikea laulaa mukana, olen unohtanut sanoituksen haastavuuden. Kertosäe onnistuu tässäkin jotenkuten.

Dramaattisella linjalla jatketaan, ja siitä edetään loppuun asti. Olkinainen pelottelee. Marraskuu rallattaa. Ja Voipallo – sitä me toivotaan ja kyllä sen elämä meille tuo. Voipallo-biisin kehysteksti on yksi kiehtovammista Miljoonasade-tuotoksista. Yleisö sai tänään kuulla laulussa mainitun Pollen Potku -baarin tarinan. Kuopiossa liikuttiin.

”Tänä yönä sataa suolaa
kuin unta valkeaa
koko kaupunki jahtaa telkkarista
huulipunamurhaajaa
vain Pollen Potku -baarissa
me juhlaa jatketaan
läpi savun ja humun keskikaljaa
pöytiin kannetaan.”

Keikka päättyy encoreen. Kuullaan Kerran elämässä ja monien odottama klassikko Lapsuuden sankarille (eli se Juri Gagarin -laulu). Monta hyvää ja tuttua, vieraampaakin, biisiä oli saatu mahtumaan Ruusunuppu Unplugged Tour -kokonaisuuteen. Monta oli pudonnut tästä paketista poiskin. Sellaisia, joita moni odotti ja jäi nyt kaipaamaan. Virkistävää ja voimakasta Miljoonasadetta on lupaus saada nähdä tulevaisuudessakin. Heikki Salo huikkasi lavalta lähtiessään: ”Te kuulette meistä vielä.” Mielellään, kiitos.

Joulupukki toi liput. Pari juomaa juotiin ja ehdittiin vielä varhaisillan humuun kaupungille. Perinteisesti oltiin polkupyörillä liikenteessä niin kuin lakialla ja varmaan Lapuan Ruhassakin on tapana.

Kuvat: Liimaki
Teksti: Leenae

Yayoi Kusama: In Infinity, su 27.11.16, HAM Tennispalatsi, Helsinki

Kulttuuriviikonlopun toisena toimintapäivänä menimme uteliaina ja suurin odotuksin katsomaan Yayoi Kusaman pilkkuja HAMiin. Näimme paljon muutakin, kun sukelsimme sisälle näyttelyyn. Kusaman kuvat, värit, poseeraukset, tilateokset, luomukset veivät mukanaan.

Näyttely on herättänyt kiinnostusta sekä mediassa että niiden puheissa, jotka ovat jo nähneet teoksia. Eri-ikäisiä, naisia ja miehiä, perheitäkin lapsineen on paikalla tänäänkin.

Kannattaa mennä katsomaan värikästä ja vaihtelevaa näyttelyä. Se jatkuu 22.1.17 asti, joten vielä ehtii. Suosittelen varaamaan aikaa riittävästi. Välillä piti palata joidenkin teosten luo uudestaan tarkistamaan joku yksityiskohta.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Joidenkin teosten äärelle tai jopa niiden sisälle piti välillä vähän jonottaakin.

Liput 10 e. – Kaduin heti, kun en ostanut Museokorttia.  Ensi kerralla teen sen hankinnan!

Joimme kahvit ja söimme leivät. Sitten junalle, riprap.

Teksti ja kuvat: Leenae

Minna Canth, la 26.11.16, Kansallisteatteri, Helsinki

Pääsemme MC-jaostona paikalle tuoreeltaan. Kansallisteatterin uuden Minna Canth -näytelmän kantaesitys on ollut vain muutama päivä sitten.

Treffaamme kahvilassa, haukkaamme palat ja säntäämme esitykseen. Kansallisteatteri on teatterin ja historian ehdoton kohde, mutta myös sokkeloinen ja ahdas. Sinne pitää mennä ajoissa, paikatkin ovat toiselle parvella.

Näytelmään on isot odotukset. Tämä ryhmä, jos mikä, tuntee Minna Canthin vaiheet, tuotannon ja aikalaistapaukset. Näin uskallan väittää, olemmehan keskustelleet näistä asioista lähes vuosittain, tietovisailleet, esittäneet lukuteatterit ja siirtäneet teosten sisältöä ja Minna Canthin ajatuksia tähän päivään. Seppo Parkkisen käsikirjoitus ja Kaisa Korhosen ohjaus – nekin lisäävät odotusarvoa.

Elämäkerta ja näytelmät

Näytelmä rakentuu Minna Canthin omien näytelmien sisällön ja elämäkerrallisen tiedon varaan. Tapahtumien seuraamista helpottaa, että on kartalla Canthin elämän vaiheista ja tuotannosta. Jotenkin osaa näytelmää katsoessa odotella seuraavaa kirjallista ponnistusta tai elämän tilannetta.

Lavastus on puinen. Näyttämöllä on välillä kuin katsomo tai koululuokka, ihan edessä harmoni, jolla Canth kirjoittaa kuin koneella. Lavastus valoineen toimii hyvin, vaikka yläparvelta näkyvyys ei ole parhain.

Toisen puoliajan Lokki-kohtausta ihmettelimme. Se oli aika pitkä ja hypähti näytelmän kokonaisjuonessa aivan jonnekin eri paikkaan. Keskittyminen herpaantui, kun osuus oli vielä venäjänkielinen tekstityksestä huolimatta.

Täydellisesti uuden ajan ihminen

Näytelmässä on paljon tavaraa, asioita ja ihmisiä, tilanteita. Kokonaisuus jää ehkä sen vuoksi vähän sekavaksi ja poukkoilevaksi. Olisiko kannattanut keskittyä vain Canthin elämän tarinaan ja poimia näytelmistä mukaan vain pienempiä otoksia? Enpä osaa sanoa, mutta tiivistämistä esitys kaipasi.

Näyttelijätyö on onnistunut. Minna Canthia esittää Cecile Orblin. Teatterihistorian havinaa näytelmässä riittää. Ida Aalbergia esittää Kristiina Halttu, Kaarlo Bergbomin roolissa on Jukka Puotila, Niilo Salaa esittää Jussi Lehtonen. Taisto Reimaluodolla on kaksi roolia, Ferdinand Canth ja Emile Zola.

Näytelmä kannattaa nähdä ajan kuvauksena, teatteri- ja kulttuurihistorian kautta. Niiden tuntemus myös auttaa kokonaisuuden hahmottamisessa.

Liput toiselle parvelle maksavat 37 e. – Väliaikatarjoilu eteni sujuvasti. Ehdimme siemaista kuohuvat juomat ja vettä.

Parven istumapaikat ovat ahtaat, ei liikaa tilaa jaloille. Muuten tämä on tietenkin kaunis teatteri ja täynnä tunnetta sekä historiaa.

Teksti ja kuvat: Leenae

Emma Salokoski & Johanna Juhola, ke 23.11.16, ValotOn-päivä, Kalevan navetta, Seinäjoki

Syvän harmaan päivän illansuussa Kalevan navettaan (Nyykoolin navettaan?) Itikanmäelle kerääntyy pitkänä jonovirtana ihmisiä katsomaan, kokemaan ja tekemään valoja.

Paikkakunnan Näppi-käsityö- ja taidekerholaiset ovat rakentaneet ledi-nauhoja ja lasilyhtyjä. Tanssiryhmä esiintyy. Tekemistäkin on tarjolla. Lapset ja monet aikuisetkin askartelevat valosieppareita. Kynät, sakset, liimat ja maalit ovat kovassa käytössä. Mahtava tunnelam ja hauskaa puuhaa.

Musiikki alkaa

Vocal!-lauluyhtye avaa musiikkiosuuden. Nuorten naisten yhtyeen esitys tarjoaa animaatioelokuvien musiikkia tanssilla ja draamalla maustettuna. Laulu soi upeasti. Koreografia tempaa mukaan, eturivin lapset jo matkivat liikkeitä intoutuen tunnelmasta. Ihanaa oppimista!

Vocal! -yhteyttä voi kuunnella lisää myöhemminkin vielä joulun alla, Varttibaarissa ja Apilassa ainakin.

 

Pääesiintyjät Emma Salokoski ja Johanna Juhola

Pääartistit aloittavat puoli kahdeksan aikaan. Sali täyttyy mukavasti, pitää tiivistää tuoliriveissä. Paikalla lienee n. 200 kuulijaa.

Emma Salokoski laulaa, Johanna Juhola säestää. Tasaveroisena artistiparina naisest esiintyvät. Muusikot esittävät Emma Salokosken tuotantoa, tuttujakin lauluja, joihin Juholan haitarin soitto ja sovitukset tuovat omat vahvat mausteet.

Kuulemme reilut kymmenen kappaletta. Ennen kuolemaa. Pyöräilijäpoika. Sitten kaksi tangoa: Sua jos aattelen ja Tähdet meren yllä.

Ohjelma jatkuu musiikin ehdoilla. Juonnot ovat ytimekkäät, vain musiikki puhuu. Tänään. Omani uni. Kiestinki. Dalai Lama. Kauniin naisen laulu. Veden alla. Valoa yllä. Encorena vielä Irti.

Aplodeeraus voimistuu konsertin edetessä, lopussa hiljainen bravo täyttää salin. Isompaan huutomyrskyyn tämä yleisö ei riehaannu, mutta se ei horjuta illan antia. Mikä taito, osaaminen, tulkinta. Mikä haastavuus, eleisyys, silti vaivattomuus.

Musiikki on upeaa ja tila (Kalevan navetta vai Nyykoolin navetta?) antaa musiikille pelkistetyt puitteet, joissa kuunteleminen lähestyy meditaatiota. Keskittynyt kuuntelu rauhoittaa ja avaa aistit äärimmilleen.

Kiitos konsertista, kiitos musiikista.

Liput 10 e, kahvituokiossa porkkanaleivokset ja kahvit. Samalla ihailtiin teeman mukaisia valokenkiä.

Ps. Askartelin itselleni valoa hohtavan valosiepparin. Vanha jättinavetta (joka ei ole koskaan toiminut navettana) oli mielenkiintoinen paikka.

Teksti: Leenae, kuvat: Liimaki ja Leenae

 

 

SPV – Indians, su 20.11.16, Miesten salibandyliigaa, Seinäjoen uimahalli-urheilutalo

Ajoissa paikalle ja jäätelöostoksille

Ehditään syödä jäätelöt ja juoda kahvit. Samalla on tarjolla on hyvää lämmittelyohjelmaa. Mukana on Marlee – ensikertalainen liigakatsomossa tekee havaintoja ja kysymyksiä, vertailee tunnelmia.

”Onpa värikkäät pelipaidat!, Pitääkö tuonne parvellekin maksaa?, Revitkö sä mun lipun? Mitä tarkoittaa karvaaminen? Tuo Jari-Pekka on hyvä! Ja Alma myös. :-)”

Indians aloittaa vahvasti, SPV:lla vaisuhko alku

Vierasjoukkue Indians aloittaa väkevästi ja vievät lukemat 0-2 tilanteeseen ensimmäisen erän alkupuolella. SPV:n hyökkäykset puuroutuvat nurkkiin ja vastustaja puolustaa hyvin.

Erän puolivälissä alkukauden tehopelaaja Jari Hankkio nappaa pallon läpiajoon eikä erehdy. Kavennus tulee hyvään kohtaan, samoin tätä seuraava tasoitus muutaman minuutin päästä, kun Henri Urmaksen kaukoveto viuhuu maaliin.

Toiseen erään uudella otteella

Toisessa erässä kotijoukkue vääntää voimalla ja kääntää ottelun painopistettä selvästi. Hankkio on merkattu ja häntä hiillostetaan aika tavalla, mutta taito pysyy taistelevan pelaajan mukana. Hienoja avaavia ja vapauttavia syöttöjä, joista yhdessä Mikko Kohonen pääsee keskeltä maalaamaan. Hankkion kaverina myös Jyrki Holopainen onnistuu. SPV vie erän 3-1 ja ottaa mukavan etumatkan kolmanteen erään.

Peli pysyy kasassa

Erän alussa Joona Kukko vetää kaukaa ja onnistuu. Henri Urmas saa syöttöpisteen. Muutaman minuutin päästä tehopari Hankkio ja Holopainen nöyryyttävät Indiansin puolustusta. Hankkio kesti vastustajan psyykkaukset, pökkimiset ja koputtelut, joten maali maistuu sitäkin makeammalta.

Vastustaja kaventaa vain yhdellä. Paikoin mukavan tasaisen ottelun lopputulos on SPV:n selvä kotivoitto 8-4. Voitto on ansaittu, vaikka Indians veti paljon, liikkui liukkaasti ja loi tilanteita. Tänään SPV:n puolustus toimi, maalivahti onnistui ja hyökkäyksessä oli riittävästi monipuolisuutta, tehoja ja vastuullista tekemistä.

Päivän parhaita olivat Jari Hankkio (hattutemppu, 3+2), Henri Urmas (1+1) ja Julius Kivimäki. Janne Autio oli kotijoukkueen fressein pelaaja. Vieraista palkittiin Lauri Westerholm. Indianseista myös Valtteri Kainulainen (2+0) ja Miska Mäkinen (0+3) olivat tehokkaina.

Yleisöä 842. Pöytäkirja.

Loppusanat

Kiitos Tuulikille ensikertalaistiketistä ja parhaista paikoista. Syötiin alkupaloina maukkaat jäätelöt ja joimme kahvit. Kiitos niistä Liisalle.

Kiitos Marleelle raikkaista kommenteista ja eläytymisestä. Pesäpallossa hankittu kisakatsomokokemus näkyi, kuului ja tuntui. 🙂

Teksti ja kuvat: Leenae

 

Maanalainen armeija iskee jälleen, su 13.11.16, Teatteri Lapua, Lapua

Vauhtihupailu

Teatteri Lapuan syysnäytös iskee kuin maanalainen armeija varoittamatta ja salakavalasti keskelle marraskuun sumupimeää ja sohjohöttöä. 

Maanalainen armeija iskee jälleen (’Allo, ’allo) -näytelmä on menevä hupailu, jossa katsojaa viedään sinne ja takaisin aikamoisella vauhdilla. Välillä juonen langanpäät karkaavat ajatusten ulkopuolelle, mutta eipä sitä ehdi paljon murehtia, sillä toisessa hetkessä lankoja taas punotaan kokoon ansiokkaasti. Isoa tarinaa
keskeisempää on tapahtumien härdelli, josta yksittäiset herkkukohtaukset hekotuttavat.

Karikatyyrejä tarjolla – näyttelijöillä kova urakka

Teeveestä tuttu komedia kuljettaa näyttämölle monta näyttelijää. Repliikit ja dialogi tarjoavat yleisölle ilotulitusta, jossa on opeteltavaa riittänyt. Pelkästään tekstin muistaminen. Lisänä vielä kohtausten rytmitykset!

Ilmeet, liikkuminen, puhe, myös kampaukset ja asut toimivat ja tukevat karikatyyrimäisiä tulkintoja eri hahmoista. Hassuja hahmoja riittää! Rami Mäkilaineen esittämän Everstin hiusongelmat ja monokkelisilmät hykerryttävät pitkin näytelmää. Ach Tango – huudahduksesta kasvaa Gestapon miehen Flickin (Samuli Koskela) tunteikas ja ilmaisuvoimainen tanssiesitys, joka on vaan harmillisen lyhyt. Tässä näytelmässä pitää olla hereillä, että ehtii nähdä kaikki herkkupalat.

Kahvilanpitäjä Rene (Jussi Muilu) vetää kovan urakan upeasti. On monessa mukana ja heiluu kaikkialla, sählää ja soheltaa (oma syy!), mutta pitää kokonaisuuden kasassa. Vaimonsa Edithin (Irena Ulvinen) kabaree-esitys on toteutettu hauskasti, epärytmisesti, hidastetutusti ja nopeutetusti yhtä aikaa. Samuli Rantasella on monta roolia ja hän vie niitä ilmeikkäästi eteenpäin. Samoin Ari Haasion Gruber on raamikas luutnanttihahmo.

Huiputuksia

On makkarahuiputuksia, valepukuja, hiuslisäke, rakastajattaria, varkauksia, vale-Hitlereitä (jopa puhallettavia – ja siis viisikö niitä oli kaiken kaikkiaan?), agenttipapukaija, salaiset makkarat, salaiset sikarit jne. Vehkeilyä ja vehtaamista – niistä tämä näytelmä koostuu. Vitsejä, hahmoja, verbaliikkaa (Alberton eli Jani Lehdon hoono soomi ja Crabtreen eli Konsta Niemisen huolettomat sana- ja tavuvääntelyt), ajoituksia ja ympäripyöritystä, toistoja ja sloganeita – niistä tämä näytelmä koostuu. 

Vanhan Paukun kulttuurikeskus

Teatteri Lapualla on käytössä hienot TeatteriHiomon teatteritilat Vanhan Paukun kulttuurikeskuksessa. Penkit on hyvät istua, jaloille on tilaa ja näkyvyys erinomainen, ainakin ensimmäiseltä riviltä. Ei keiku kenenkään katsojan tupee edessä… Lokoisa olo kaikin tavoin.

Lämpiössä on hienot pöydät ja tuolit sekä penkit. Hieno tunnelmafiilis. Lisäetuna on näkymä Lapuan Kankureiden myymälään. Komia paikka koko alue.

Muuta

Perusliput 18 e, näytöksiä on vielä monta jäljellä, joten hyvin ehditte. Katsokaa vaikka Facebookista sopiva aika ja menkää. Lipun hintaan saa kahvin ja pullan. – Erityiskiitos Teatteri Lapualle hyvin toteutetuista verkkosivuista. Sieltä löytyy tarkkaa taustatietoa muualtakin tuleville.

Teksti: Leenae, kuvat: Liimaki

Puolen vuoden kooste

Turistien puolivuotiskausi kiteytetään tällä kertaa kuvakoosteeseen. Katsaus puristaa yhteen kulttuuria, urheilua, teatteria, kevättä, kesää, syksyä, musiikkia, museoita ja mitä vaan. – Jarkko Martikaisella aloitetaan Nurmon seurakuntatalolta ja Kentiin lopetetaan Vaasa Areenaan. – Siinä välissä on Sorja, Valtavaara Rukalla, Ismo Alanko, Taitaja-kisat, Hämeenlinna Verkatehtaalla Tomaattia tomaattia, Jokilaakson matkailupuutarhan Keväthulinat, Marttinen/Virtain perinnekylä, PowerParkin Juhannus, Provinssirock, Pride, Fotografiska Tukholmassa (ei ole kuvaa!), SJK:n pelejä OmaSpStadionilla, Tangomarkkinat, retki Tankariin Kokkolasta, Vera Vala -kirjailijailta, KyröFest Isokyrössä, Ron Mueck Sara Hildenin museossa, Lainahöyhenissä Seinäjoen kaupunginteatterissa, jalkapalloa ja Kent.

Retkeilyt ja raportit jatkuvat.

Teksti ja kuvat: Leenae